Alentejo – wines from the silent lands

Alentejo is a wine region in Central Portugal, where winemaking traditions can be traced back even before the Roman times. After several setbacks during its history, nowadays the region is up and flourishing, producing a variety of interesting wines within seven Alentejo DOC sub-regions.


It is about time to start covering Portugal’s wine regions, and what is a better place to start as a Finnish person, than Alentejo! Why you ask? Well like Finland, Alentejo is a huge area with a ridiculously small amount of people. One very unfortunate difference (there are few, to be honest) is, that not even 5 % of the land is used on viticulture in Finland. Then again, this is the case in Alentejo! But before anything else, take a little glimpse back to the history of these silent lands in the middle of Portugal.

Continue reading “Alentejo – wines from the silent lands”

Drink Portuguese! – a list of Portugal’s wine regions


It is not always clear how many exact wine regions Portugal has since it seem to be calculated differently in every source. This is mainly because the country has multiple sub-regions, sometimes considered main regions of their own. This kept in mind, I took my example from The Wines of Portugal’s listing, since it was the same I was taught to be the country’s main regions when I worked in a wine bar here in Porto.

No matter the resource, it can be said that Portugal’s wine regions are versatile and the wines are being produced with great respect towards the surrounding nature and its diversity. The difference in climate, weather conditions, soil and also culture between these regions can be quite significant, and so Portugal’s wines can always bring up a new element of Portuguese living to the people outside of the country. Portugal has been said to have over 250 native grape varieties, so this country didn’t abandon its owns to only grow international best-selling varieties! From madeira to moscatel, crispy whites from Vinho Verde and deep, dry reds from Alentejo, Portugal sure has practically everything to offer for a wine lover!

In this listing, Portugal is divided into 14 wine regions. But like said before: this is not always the case!

Madeira 4


Madeira: An island 1000km from the mainland, west of Morocco. Madeira is most famous for its fortified madeira wines, but the island also produces still wines, which are often less known. After phylloxera, the locals planted a lot of American hybrid vines, americanos, which are still very commonly cultivated by locals for table wines.

Main varieties: Sercial (white), Verdelho (white), Boal (white), Malvasia (white), Terrantez (white) and Bastardo (red). Bastardo is known in the French Jura region as Trosseau. 

The Azores: 9 island archipelago in the middle of the Atlantic ocean, with amazing volcanic soil to grow interesting wines in spectacular scenery.

Main varieties: Arinto (white), Terrantez and Verdelho.

Algarve: Portugals most southern part, in the mainland that is. Sunny days but cooling ocean breeze, so ideal climate for winegrowing.

Main varieties: Castelão (red), Trincadeira (red), Negra Mole (red), Arinto, Malvasia Fina (white), Siria (white).

alentejo 5_1

Alentejo: Portugal’s hot desert. The area covers 1/3 of all Portugal, has only 5% of the population and in the region, only 5% of the area is for viticulture. These deserted lands, however, produce big, bold and fruity red wines known to everyone drinking Portuguese wines.

Main varieties: Arinto, Antão Vaz (white), Fernão Pires (white), Aragonez (red, known as Tinta Roriz in the North of Portugal and as Tempranillo in Spain), Trincadeira, Castelão, Alicante Bouschet (red, known for having red flesh/juice).


Tejo: Region southwest from Alentejo, named after the river Tejo, which flows through the region towards Atlantic. One of the oldest wine regions in Portugal.

Main varieties: Touriga Nacional (red, Portugal’s “national wine grape”), Trincadeira, Castelão, Aragonez, Arinto, Fernão Pires.

Setúbal: South of Lisbon, a wine region with a coastline at the Atlantic ocean. The region is best known for its sweet, fortified Moscatel wine, and Azeitão cheeses.

Main varieties: Moscatel (white), Antão Vaz, Arinto, Fernão Pires, Verdelho, Viosinho (white), Aragonez, Castelão, Bastardo, Touriga Franca (red), Touriga Nacional, Merlot, Petit Verdot, Syrah, Tinta Cão (red), Alicante Bouschet.


Lisboa: Wine region that expands North and West from the capital, known as Estremadura before 2008. One of the oldest wine regions in Portugal, having one of the most interesting sub-regions in the whole country, DOC Colares. The vines here are being planted deep down into sand dunes, and most of them survived the phylloxera in the late 19th century.

Main varieties: Arinto, Fernão Pires, Malvasia, Vital (white), Alicante Bouschet, Aragonez, Castelão, Tinta Miúda (red), Touriga Franca, Touriga Nacional.

Beira Interior: Wine region starting from the center of Portugal and continuing at the border with Spain. This mountainous region holds also the highest peak (and village) in the mainland of Portugal, Serra da Estrela.

Main varieties: Arinto, Fonte Cal (white), Malvasia Fina, Síria (white), Bastardo, Tinta Roriz, Touriga Nacional

Dão: This inland region is also surrounded by mountains, and reaches on the North until the Douro valley. Dão is the home of Portugal’s national grape, Touriga Nacional.

Main varieties: Touriga Nacional, Encruzado (white), Alfrocheiro (red), Tinta Roriz, Bical (white), Cercial (white)

Bairrada: Coastal region North from Porto. Originally got famous for the sparkling wines, which enjoy the limestone soil found in this region. Traditionally the sparkling wines are being enjoyed with this region’s famous piglets, leitão de Bairrada. From the red grape variety, Baga is the most loved local variety.

Main varieties: Baga (red), Maria Gomes (or Fernão Pires, white), Arinto, Bical, Cercial.

Távora-Varosa: This small region is situated between the Douro valley on the North and Dão in the South. Hot summers and cold winters characterize this area, that has historically been also planted by the French varieties Pinot Noir and Chardonnay.

Main varieties: Malvasia Fina, Bical, Fernão Pires, Touriga Nacional, Tinta Barroca (red), Tinta Roriz.


Douro: The region is named after the magnificent river, that flows from Spain all the way to the city of Porto, where it finally connects to the ocean. Douro’s man-made vine terraces are named UNESCO’s World Heritage Sites. Originally known for the production of port wines, but nowadays the region also produces high-class unfortified wines.

Main varieties: Touriga Nacional, Tinta Roriz, Touriga Franca, Tinto Cão, Gouveio, Viosinho, Rabigato (white)

Trás-os-Montes: Small, mountainous region bordering with Spain on the Northeast. It’s not rare to have snow in here during the winters, and the summers are almost unbearably hot. The soil is very poor, and the region produces wines with great complexity and acidity.

Main varieties: Bastardo, Tinta Roriz, Marufo, Fernão Pires, Viosinho



Vinho Verde: This wine region has probably one of the most pleasant temperatures in the whole country. Being close to the Atlantic on the North part of the country, the region of Vinho Verde has slightly cooler and fresher air than most of the regions, but without being terribly cold during the winter. The region stretches in between two big rivers, Minho in the North and Douro in the South.

Note: This is the region where I am working! 🙂 

Main varieties: Loureiro (white), Trajadura (white), Arinto (white), Avesso (white), Alvarinho.

Pardon me for the long-as-the-hunger years (can you say this in English?? 😀 ) listing, but Portugal’s wine regions are a no-joke!

I will continue this series with individual posts covering each region. Any wishes where to start? 🙂

❤ : Maria

The lifecycle of a vineyard – Spring

Since I have been working in a vineyard here in Portugal for a few months now, I decided it was time to write a little about our everyday routines there. The vineyard is a Demeter-certified biodynamic estate, and produces approximately only 9 000 litres every year. The vineyard is situated in a small village of Lixa, in Norther Portugal. It belongs to the Vinho Verde region, an area situated between two big rivers, Minho and Douro. Only wines produced in this area are allowed to be called vinho verdes, green wines.  Continue reading “The lifecycle of a vineyard – Spring”

Getting to know the port wine cellars – Ferreira

Approximately a month ago it was the time for my next port wine cellar visit. And since I got a very special visitor over from Finland, and whilst getting to know Porto and it’s history a visit to one of it’s port wine cellars is a must, the time was just right.


We decided to head to Ferreira, since this port wine house is a pleasant exception among other port houses: it has always been and is also today in portuguese ownership. Back in the first half of the 19th century, a young woman called Antónia Adelaide Ferreira, later referred as Dona Antónia, took over the the business. With her business intelligence and entrepreneurial mindset she was able to expand and richen the company’s practices. She was also known to give her share in social welfare in the winegrowing area of Douro, and was given the nickname “Ferreirinha” (as in little Ferreira) by the people surrounding her.


As many other port wine cellars in Porto, Ferreira is also open for visits every day of the year. We decided to pay a visit on Sunday, and since there had been slightly long night behind us, we were happy to encounter that the cellar was open until 6pm. Ferreira has also conducted different tour packages for every taste and wallet. We picked the Classic Visit, since we only had one hour before closing time and didn’t want to be in a hurry. This package includes a guided tour through the cellar with a museum visit and an ending of tasting two different port wines. We found this visit (at least for this time being) more than enough. Our portuguese guide was very insightful without being boring, the tour was short enough but also consisted different venues (cellars, museum and an old street under the buildings connecting the cellars and the tasting rooms) and enough to explore at. The tasting room was tasteful, large space with long wooden tables and we were asked to sit with the rest of the group to enjoy the tasting.

The wines we tasted were 18 year old Tawny and Ferreira’s Branco – white port. Both with excellent, but not superior quality (as was expected) and we enjoyed our port wines with pleasure before heading to town for some well deserved burgers!



So why visit Ferreira port wine cellar?

  • Reasonable price for the deal (Classic Visit was 12 €)
  • Beautiful space
  • Superb guides (at least ours!)
  • The only portuguese owned port wine house
  • Excellent por wines – if you haven’t already tried, I suggest you try the Branco port next time!

Thinking about paying a visit to port wine cellars in the near future? 🙂

❤ : Maria

Getting to know the port wine cellars – Croft Port


Since as a wine person living in Porto evidently means visiting and getting to know (all!) port wine cellars, I figured why not make a series about them on the blog at the same go! Let’s start with Croft Port, since it was the first port wine cellar I ever stepped my foot into, and a great experience it certainly was..

croft etuovi

Croft Port, as of most port wine companies in Porto, has it’s history rooted in Great Britain, and one of it’s merchant families. Croft was founded in 1558 by a member of Thompson family, originated in York, and only at the year 1736 did the Croft family partner in and later gave it’s name to the company. As it was customary back in the days in the more wealthier families, also the bondage between Thompson and Croft was tied with marriage. (And everyone watching Peaky Blinders raise your hand! :D)

Like all other port wines, also Croft Port has it’s actual vineyards further away in the mainland, on the sides of the famous Douro river. Back in 1889 Croft was able to get it’s hands on a gem of a property, Quinta da Roêda, which is still considered as one of the Douro valley’s finest wine properties.

croft 10year tawny

But the visit! Usually port wine cellars are open all week long due to a high demand of visits, but if you’re visiting the city at the coldest winter months, you should check out the timetables first, since cellars might have some limitations during this time of the year. I visited Croft at the beginning of November, which is climate-wise still summer to a Finn girl like myself. So I stomped in, payed 10 euros and waited for the clock to reach an even hour. But no fear! Since I was visiting the cellar alone, there was a chance of me getting bored or even uncomfortable (well, not me) waiting there by myself for the tour to begin. Fortunately tough, I was delivered 3 glasses of different Croft ports as soon as I reached a free table, and if you don’t know it already, a Finnish person is not alone when there’s alcohol on the table! So I sipped my ports elegantly, took pictures (mainly selfies) of the wine barrels and waited for my guide to start.

croft cellars

Croft wine cellar tour is definitely for those, who are more interested in 1) sniffing the old wine barrels (me!!) 2) getting lost in the dark, humid, moldy-smelling cellars (me!) 3) and getting into the action as soon as possible – meaning in this case, getting more port delivered to the glass (definitely me). The tour is short, and mainly focusing on the wine, not the house and it’s history. That is a huge plus from me. After the tour we got to taste the 10-year old Tawny and the specialty of the Croft house: Pink Port, which is a port wine made in rosé style, so the skin contact is shorter. Excellent and interesting port which I highly recommend to taste, especially if you’re visiting the wine cellar during the warmer days!

croft pink

All in all, the 10 euro wine cellar visit in Croft consisted:

  • 3 port wines in the beginning
  • A 15-20 minutes tour in the wine cellars, focusing on the making process of port wine
  • 2 port wines at the end of the tour
  • Exceptional, cozy venue
  • Great, genuine staff
  • Brochures to be taken with you to widen your knowledge about the company

As I was writing this I realized, that there are a few questions one might ask, if not so familiar to port wine, which might be relevant to answer.. for example: What is Port wine? How is Port wine made? And most importantly: Where can I get it????

I understand the need to know the answers to these questions, so I decided to add these post to the series. Have no fear my fellow wine drinkers, the answers are coming! Meanwhile, watch Peaky Blinders, and drink beverages of your choosing – I choose port!

port and not sorry

Cheers! xoxo Maria


The best 9 – Jennyn ja Marian vuosi 2017

***Short English translation at the end of the post!***


Näin vuoden viimeisiä EDIT. ensimmäisiä hetkiä vietettäessä ajateltiin Jennyn kanssa laittaa oma lusikkamme The Best 9 -soppaan, ja tehdä pientä yhteenvetoa meidän vuoden 2017 tapahtumista. Koska laitoin ensimmäisenä sormeni näppäimistölle, otan oikeudekseni aloittaa. Viimeisenä tietysti the ultimate highlight of the year – eli vuoden 2017 paras juttu, joka on meillä tietysti yhteinen! ❤

Omalta osaltani on melko helppoa sanoa, että vuosi 2017 oli jokseenkin käänteentekevä. Asioita tapahtui sellaisella vauhdilla, että välillä ei pää meinannut pysyä mukana. Niin hyviä kuin huonojakin, mutta kaikki omalta osaltaan kasvattavia. Menetin tärkeän läheisen vuoden loppupuolella, mutta sain elämääni kourallisen uusia. Päädyin pistämään elämäni suhteellisen uuteen uskoon, kun sekä työsuhteeni että pitkäaikainen parisuhteeni päättyi, luovuimme yhteisestä kodista, ja tein päätöksen toteuttaa pitkäaikainen haaveeni asua ulkomailla. Syyskuussa 2017 muutin Itävaltaan, Wieniin.


Muutenkin vuoden parhaat jutut tuntuvat tänäkin vuonna liittyvän matkusteluun. Helmikuussa matkakohteena oli Marokko ja tarkemmin Marrakech ja Essaouira. Marokosta päällimmäisenä nousevat mieleen värikkäät, meluisat kadut, paikallinen ruokaherkku tagine (erityisesti se sitruunakana, jota on tietenkään itse tilannut..) ja moskeijoiden iltarukoukset, jotka laskeutuivat Medinan ylle. Myös Atlasvuoriston hämmentävä kauneus ja joenvarsien neonväriset muoviterassikyhäelmät säilyvät edelleen muistoissa. Toukokuussa käväisin Pohjois-Espanjassa työhaastattelussa, ja vierailin samalla Baskimaan helmissä, San Sebastianissa ja Bilbaossa. Tuosta vierailusta kirjoitinkin jutun blogiin aiemmin.


Ja matkat jatkuu! Kesä-heinäkuussa päädyttiin viettämään oikeita hellepäiviä (kaikki jotka viettivät kesänsä Suomessa ymmärtävät..) Etelä-Eurooppaan, ja matkustettiin Italian ja Slovienian kautta Balkanille. Ja mitä mestoja matkalta löytyikään! Venetsia on ehdottomasti maineensa veroinen, kaupungin saariosa kanaaleineen ja sokkeloisine kujineen on juuri niin lumoava, kuin sitä parhaimmillaan hehkutetaankin. Epäilevän luonteeni takia en juuri laittanut odotuksia peliin (tässä puhuu ihminen joka inhoaa mm. Pariisia, Lontoota ja tätä nykyä myös Lissabonia, por favor.. ), joten vastassa ei ollut kuin positiivisia yllätyksiä. Slovenia on ihana pieni vihreä paratiisi, jonne palaan vielä varmasti! Kroatia erityisesti kesäaikaan oli odotettavasti makuumme liian kallis ja tukossa turisteja, joten lähdimme nopeasti väljemmille vesille, Bosnia&Hertzegovinan kautta Montenegroon ja Albaniaan. Jos et ole vielä vieraillut Balkanilla, niin mene jo ihmeessä! Montenegro on muodostumassa pikavauhtia Kroatian kaltaiseksi turistirysäksi, mutta Albania on vielä suhteellisen koskematonta, ja hiekkarannat siellä vetävät vertoja Kroatian ja Kreikan parhaimmistolle. Ystäväni Jaana kirjoitti Balkanista omaan blogiinsa kattavan juttusarjan, joten halukkaat käykää tutustumassa. 🙂


Yksi parhaista asioista vuonna 2017 on ollut päätös jäädä asumaan Portoon, Portugaliin. Suunnitelmat menivät uusiksi, kun alkusyksyn ajatukset matkan jatkumisesta Euroopan jälkeen kohti Etelä-Amerikkaa jäivät toistaiseksi, mutta kohtalo puuttui tällä kertaa peliin. Tapasin ihmisiä, ja erityisesti erään, jonka takia päätin jäädä katsomaan, mitä Portugalin parhaalla kaupungilla, ja tietysti portugalilaisilla viineillä ja viinibisneksellä, on mulle tarjota. Toivottavasti paljon!


Uutta vuotta lähdin viettämään portolaisen tuttuni sanoja mukaillen “Sub-Portugaliin” eli Madeiran saarelle. Vuoden 2018 aloitus oli kaikkea muuta kuin yksinäistä viinin naukkailua paikallisbussissa, nice change!


Marian vuosi 2017 jää todellakin muistoihin! Luulen, että meillä jokaisella on se vuosi, joka muutti kaiken ja se toimii ajankulun mittatikkuna. Mulle se oli vuosi 2012 (omg siitä on jo 5 vuotta!). Never forget.

Mutta 2017 on ollut vuosi, jonka täytti pitkälti stressi töistä ja opiskelusta, mutta onneksi huippuhetkiäkin on mahtunut mukaan!  Vuoden 2017 kohokohtina on olleet kaikki rakkaat ystävät ja kylänmiehet, jotka jaksoivat pitkin vuotta tulla tapaamaan mua Itävaltaan ja Saksaan! Sen lisäksi vuosi on täyttynyt matkailusta ja vaikka aina kitisenkin siitä, että nykyään mun matkustelu on vaan lentobussilla kulkemista Itävalta-Suomi-Saksa väliä, niin ehdinhän käydä vuoden aikana muuallakin. Esimerkiksi pääsiäisenä taas Saksassa. Mutta sillä reissulla mentiin Leipzigiin ja Berliiniin ja ai että oli hauskaa! Leipzigissä etsittiin brunssilla suklaamunia airbnb-kämpässä, kunnioitettiin Johan Sebastian Bachia (myös yksi kukko meillä nimettiin myöhemmin Johan Sebastianiksi) ja kinuttiin baarissa laseja viinipullon lisäksi. Vaikka Leipzigin hipsteri-tunnelma lähes valtasi meidät, emme silti pistäneet pulloa kiertoon.

Leipzig, pääsiäinen, matkustelu

Muita ikimuistoisia reissuja tehtiin yliopiston kanssa Italiaan Friulin ja Valdobbiadenen alueelle. Tutustuin siellä aivan uskomattomiin valkoviineihin, vaikka Italialaiset valkkarit jäävät helposti punkkujen varjoon. Etelä-Tirolissa Millan kanssa vaeltamisen ohella en rakastunut valkkareihin, vaan siellä punkut puhuttelivat enemmän. Road trip – seikkailu Annikan kanssa Itävalta-Unkari-Serbia-Bosnia-Kroatia äkkiä läpi-Unkari-Itävalta akselilla herätti kunnioittamaan meidän länkkäri-elämää. Niin lyhyen matkan päässä kotoa ja jo ajelet hevoskärryjen seassa ja neuvottelet poliisien kanssa “ylinopeussakoista”. Serbiaa tosin suosittelen ja Belgradiin haluan tutustua paremmin! Blogia seuranneet muistavat, että aikaa on tullut vietettyä myös Burgenlandissa sekä Wachaussa!

Italy Friuli roses vineyards
Ruusut apuna viiniköynnösten suojelussa Friulissa

Vuosi 2017 oli hieno jatkumo ja toivottavasti huipennus myös muuttolintu-elämälle. Vuoden aikana muutin kuusi kertaa ja viimeisin muutto oli tänne Saksaan Rheingauhun tekemään vaihtolukukautta. Saksa on ihana ja olen kehittänyt todellisen viha-rakkaus – suhteen tähän alueeseen. Joka päivä pyörällä ajaminen viinipeltojen läpi koululle on aivan ihanaa, Rhein-joen läsnäolo on käsin kosketeltavaa (varsinkin nyt kun se tulvii teille ja viinitarhoille). Mutta huomaan kaipaavani jo pikkuhiljaa asettumista ja paikkaa, jota kutsua kodiksi, mihin ostaa mausteita ja säilykeruokia, pakasterasioita ja ehkä jonkun mööpelin? Ja omat viinilasit! Olen aina haaveillut omista Zalto-laseista, mutta nyt tutustuin Gabriel-laseihin ja ai että ne natsaa myös!

Kaiken omaisuuteni mukanani kannan #15mimuutinmuutto

Lopuksi kaksi jotenkin tärkeää kuvaa, jotka vaan haluan ehdottomasti tähän mukaan. Toinen on mun rakas heppani Blakkur joululomalla. Kaveri on jo 24 vuotias ja reipas poika edelleen! Yhteistä taivalta meillä on jo 12,5 vuotta takana. Ratsastus on ollut mun elämä 20 vuotta ja the Juttu joka suo täydellisen mielenrauhan ja keskittymisen.

Islanninhevonen, ratsastus

Toinen kuva on Maria Tarzan Lassilasta joka tunsi kutsun oksistoon. Pimeässä onnistuin nappaamaan kuvan tästä erittäin harvinaisesta eläimestä, jonka luonnollinen elinympäristö on siellä missä viini kasvaa ja joka kommunikoi lähinnä erilaisilla kulauksilla ja suun napsaamisella. Välillä kun tarkasti kuuntelee, voi erottaa myös ihmiskieltä muistuttavia sanoja, kuten “nami”, “marjainen”, “ihana mausteisuus” tai “vitsi mitkä tanniinit”. Marian voi helposti kesyttää antamalla sille viiniä ja kerran kesyynnyttyään Mariasta saa elinikäisen ystävän!

Maria: Eli apinakuvan saattelemana vielä se vuoden paras juttu: mun ja Jennyn yhteisasuminen Wienissä! Mitä tulee, kun kaksi suomalaista viinihullua ja norjalainen terveyshullu YK-neuvottelija laitetaan saman katon alle asumaan? No ainakin aamuisia joogasessioita olohuoneessa, käsilläseisonnan jälkiä seinissä, parhaasta smoothiereseptistä nahistelua, maailmanparannusta ja parisuhdeterapiaa ja myös yksi ihan oikea kriisitilanne, johon tarvittiin norjalaisemme rauhanneuvottelutaitoja 😀

Maria puussa

Upea vuosi takana, vielä parempi edessä! Kiitos kaikille, jotka olette olleet läsnä vuodessa 2017!

xoxo Jenny & Maria ❤


We wanted to give our contribution to this best 9 – hype, that has filled the internet in the past few weeks, so we wrote a small novel about our last year as you might notice from the amount of text above.. 😀

Maria’s year was groundbreaking to say the least. It included the ending of a long term relationship, getting out of a permanent job, moving out from a former home and not getting a new one, death of one of the most important and influential persons, and moving out of the country. Quite a change to ordinary days in life!

Also Maria’s year was once again fulfilled with travels, and those created memories have stayed on top of mind when reminiscing the best moments of 2017. Morocco, Spain, Italy, Slovenia, Croatia, Bosnia&Hertzegovina, Montenegro, Albania, Czech Republic, Austria, Hungary and Portugal made 2017 special. And most of all – the people, old friends and new acquaintances who shared the experiences.

Maria’s year ended at the magical island of Madeira, with a person who is the reason for a small change of plans.. and decision to  stay in Portugal for the time being. 🙂

Jenny had a trouble at first to remember she in the first place existed in 2017, but after a short memory-digging and soul searching (just kidding! :D) she remembered that not her whole year was only fulfilled with stress over work and studies.

Traveling souls as we are, also Jenny’s most memorable moments of 2017 have to do with traveling. Germany-Austria-Finland is Jenny’s go-to route (this might be due to circumstances unrelated to her own choice, who knows..) but there was also girls trip to Leipzig and Berlin, University excursion to Italy and double-trouble road trip at the Balkans.

Since Jenny moved 6 times in 2017, a small part of her has started to daydream about a little more permanent place to call home, if not for other reasons, but for having her own wine glasses! 😀

Best thing that happened in 2017 for both of us was still the time we lived together in Vienna. Fortunately we were in a company of a UN peace negotiator, since one fight between two Finnish fire souls might have ended poorly without a true professional there handling the situation! 😀

May 2018 be even more memorable! Thank you for sticking around!

xoxo Jenny & Maria ❤

Sarja jatkuu! Viinin rakenne – aromit

*** In English below! ***

Jenny: Achtung! Terveisiä Saksasta Geisenheimista! Pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen, olen valmis jatkamaan kauan luvattua sarjaa viinin rakenteesta. Viimeksi kirjoitin tanniineista ja seuraavaksi halusin kirjoittaa viinin aromeista, mutta mietin kirjoitanko tasting-mielessä kiinnostavaa settiä vai lähdenkö viinikemian lumoavaan maailmaan? Koska viinikemian maailma ei kaikkien mielestä välttämättä ole kovin lumoava (kuten ei kuulemma viinikorkeistakaan kaikki jaksa tuntikaupalla puhua) ja siihen voisi upota muutama elinikä, päätin lähteä WSET-kurssimme inspiroimana selventämään primääri, sekundääri ja tertiääri-makuja.

Viinin aromit voidaan tosiaan jakaa esimerkiksi juuri primääri, sekundääri ja tertiääri makuihin (voi ne jakaa varmasti jotenkin muutenkin, kuka mitenkin halajaa). Lyhyesti sanottuna primääriaromit tulevat rypäleestä, sekundääriaromit viinin valmistuksen aikana ja tertiääriaromit kehittyvät kypsytyksen myötä.

Friuli, Italia, valkoviini, aroma
Italialainen valkoviinijärvi, jossa esiintyy lähinnä premiääriaromeja

Primääriaromeita ovat rypäleiden lajiketyypilliset aromit. Nopeina ja yksinkertaistettuina esimerkkeinä Sauvignon Blancin karviaismarja ja nokkonen, Chardonnayn eksoottiset hedelmät, Muscatin kukkaisuus ja rusinaisuus, Cabernet Sauvignonin mustaviinimarja ja vihreä paprika, Syrahin luumuisuus ja pippurisuus, Grüner Veltlinerin vihreä hedelmä ja valkopippuri. NYT STOP! Ymmärsitte varmasti pointin, premiääriaromit ovat viinin hedelmäisyys. Jokaisella rypälelajikkeella on siis tyypilliset arominsa, jotka kehittyvät lajikkeelle tyypillisissä/suosiollisissa olosuhteissa. Näihin aromeihin vaikuttaa korjuuajankohta (eli kypsyys), korjuulämpötila, rypälelaatu (homeisuus), rypäleiden määrä/köynnös jne. Eli monta asiaa, joihin viinitekijällä ei ole valtaa, mutta myös monta tekijää, joihin asiansa osaava viinintekijä voi vaikuttaa. Sanotaankin että laatuviinin valmistus alkaa viinipellolta.

Primääriaromit viinin aromit rypäle valkoviini

Sekundääriaromeiksi lasketaan siis viininvalmistuksesta syntynsä saavat aromit. Villit ja koulutetut hiivat käyttäytyvät erilailla, osoittavat eri ominaisuuksia sekä antavat ihan erilailla panoksia viiniin. Toinen yleinen sekundääriaromi tulee tammitynnyreistä, -lankuista tai -lastuista. Villihiivat voivat tuoda viinin myös hedelmäisiä ja kukkaisia aromeja, tosin niiden käyttö on toistaiseksi vielä harvinaisempaa, sillä ne eivät kestä viinissä vallitsevia kasvuolosuhteita (kuten alkoholia) kovin hyvin. Spontaanikäymisessä viinin käymisestä huolehtii kellarin oma hiivakanta, joka usein koostuu eri villihiivoista, jotka aloittavat käymisen ja loppuun käymisen vie usein Saccharomyses cerevisiae, käytetyin koulutettu hiiva, joka kestää viiniympäristöä paremmin. Näin usein spontaanikäyneet viinit saavatkin enemmän ulottuvuuksia aromeihinsa, kuin pelkästään koulutetulla hiivalla käytetyt viinit, vaikka samalla viinintekijä ottaa riskin virheistä aromeissa tai käymisessä. Toinen tapa saada hiivasta enemmän aromia viiniin on jättää viini lepäämään hiivasakan päälle käymisen jälkeen. Käytännössä esimerkiksi samppanjat lepäävät pullossa toisen käymisen jälkeen hiivan kanssa, samalla kun niitä tanssitetaan kellarissa (kuulostaapa hauskalta ajatukselta). Myös valkoviinejä voidaan tehdä sur lie menetelmällä, eli hiivan päällä. Tällöin hiiva tuo viiniin leipäisiä ja pähkinäisiä aromeita. Punaviinejä harvemmin jätetään hiivasakan päälle käymisen jälkeen, koska hiiva imee punaviinin väriaineita itseensä ja harvan viinintekijän tavoitteena on tuottaa hailakkaa punaviiniä.

Friuli valkoviini, winemaker, Italy
Taitava viinintekijä tietää milloin poimia rypäleet ja miten tuoda kunkin viinin parhaat puolet esille! Toki viinitekijän hunkkius auttaa nauttimaan näkymistä ja viineihinkin ihastuu ihan erilailla!

Kuten sanottu, myös tammikypsytys tuo viiniin sekundääriaromeja. Näihin aromeihin vaikuttavat käytetty tammi, niiden intensiivisyyteen aika tynnyrissä, tynnyrin ikä sekä koko. Tammikypsytys tuo viiniin esimerkiksi vaniljaa (viittaa etenkin amerikkalaiseen tammeen), muskottia, savuisuutta, paahteisuutta ja suklaata unohtamatta tietenkään tanniinia. Vaihtoisesti tynnyrin sijasta jotkut tuottajat heittävät viiniin myös lankkuja tai tammilastuja simuloimaan tammen rakennetta. Nämä ovat toki edullisempia tapoja kuin tynnyrikypsytys, mutta lopputuotteessa usein tammisuus jää “päälle liimatuksi” eikä integroidu kauniisti viiniin. Jos laatuviinin valmistus alkaa pellolta, se ei missään nimessä lopu viinikellarin ovelle.

Sekundääriaromien kohdalla pitää toki mainita myös malolaktinen käyminen, jossa omenahapot käyvät maitohapoksi, joka on stabiilimpaa. Malolaktinen käyminen tuo viiniin ensinnäkin pehmeyttä, mutta aromeihin myös jogurttisuutta, kermaisuutta, voisuutta tai juustoisuutta.

Tammitynnyri, tammikypsytys, oak, barrel, sekundär aroma
Allekirjoittanut tykkää kovasti tammesta viinissä!

Tertiääriaromit syntyvät lopulta kypsytyksen aikana, eli niiden kehittymiseen tarvitaan aikaa ja happea. Hyviä esimerkkejä pitkälle oksidoituneista viineistä ovat esimerkiksi portviinit ja sherryt, jotka valmistusmenetelmiensä puolesta saavat paljon happea ja sitä kautta kehittävät tertiääriaromeja. Puna- ja valkoviineille ikääntyminen eli mikro-oksidaatio eli ns. hallittu hapettuminen korkin tai tynnyrin seinän läpi tuo kompleksisuutta ja vivahteikkuutta viiniin. Hapella on iso rooli viinikemiassa, mutta lupasin olla menemättä kemiaan. Ikääntyminen tuo viiniin mm. pähkinäisyyttä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, nahkaisuutta, suklaata, tupakan lehteä ja maanläheisiä aromeja. Rieslingille ominainen tertiääriaromi on TDN-yhdisteen tuoma petrolisuus. Varsinkin Alsacen ja Saksan vanhemmissa Rieslingeissä se on hienosti kehittynyt. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan mikäli saat näppisi joskus kiedottua ikääntyneen rieslingin ympärille!

Petrolisuus, samoin kuin Brett-aromi, ovat mielenkiintoisia ja hieman kontroversiaaleja aiheita. Kumpaakin osa viini-ihmisistä pitää virheenä ja osa mielenkiintoisena lisänä viinin aromeissa. Petrolisuus tulee esiin nuoremmissakin viineissä, mikäli korjuu tapahtuu liian lämpimässä ympäristössä. Silloin itse luokittelen sen enemmän virheen puolelle, sillä sen tulisi olla tertiääriaromi eikä premiääriaromi. Brettanomyces on hiiva, joka elää tammessa ja tuo viiniin eläimellisiä aromeja kuten “tallin taustaa”, nahkaisuutta ja herkkusientä. Eli varsinkin meille sienistä pitäville heppatytöille todella huippujuttu! Mutta, Brettanomycesin ongelma on sen hallitsemattomuus. Sitä on todella vaikea kontrolloida ja lähes mahdotonta päästä eroon. Sanotaan vaikka näin, mielestäni pieni poni viinissä tuo moniulotteisuutta, mutta iso, hikinen hevonen peittää hedelmäisyyden alleen, jolloin se on liian dominoiva ja luokittelen sen itse taas virheeksi viininvalmistuksessa. Mikäli Brettanomyces aromina kiinnostaa, varsinkin Ribera del Dueron viineissä se on omalla kohdallani tullut viimeaikoina voimakkaana esille. Vanhan tyylin Espanjalaisissa viineissä Brett oli voimakkaammin esillä, joskin modernimmissa viineissä tavoitellaan hedelmäisyyttä ja huomattavasti kevyempää Brettiä. Brett-aromi korreloi voimakkaasti viinin pitkän tammikypsytyksen kanssa, sillä se, kerran löydettyään tiensä kellariin, säilyy tammirakenteissa ja työskentelee hitaasti.

Siinä pieni pintaraapaisu aromeihin! Eli seuraavan kerran kun saat eteesi lasillisen jumalten juomaa, voit miettiä taas vähän enemmän mitä sieltä nenään ja kielelle oikein kipuaa. Mikäli teksti herätti kysymyksiä tai ei vastannut mieltäsi askarruttavaan aivopähkinään, rohkeasti kommentoimaan ja kysymään! Lopulta viinien maistaminen on kirjaimellisesti makuasia ja jokainen meistä maistaa erilailla, joten vääriä mielipiteitä ei ole olemassa. Tärkeintä on tietää tykkääkö itse lasissa olevasta viinistä vai ei.

xoxo Jenny ❤

This posting is continuing the series about wine structure, which I started by writing about tannins. You can read my text about tannins here. This time I’ll be talking about wine aromas. Aroma can be divided into primary, secondary and tertiary aromas. Primary aromas represent the grape variety specific aromas, like exotic fruit on Chardonnay, floral in Muscat and Gewürztraminer, blackcurrant leaf and green bell pepper in Cabernet Sauvignon and gooseberry or stinging nettle on Sauvignon Blanc. Primary aromas can be influenced by harvest time and conditions, canopy management, grape quality etc.

Secondary aromas in wine are influenced by winemaking decisions. Oak (size, age and origin influence), yeast (wild yeasts, spontaneous fermentation or trained yeast) and malolactic fermentation. Secondary aromas include for example toasty, brioche, cheese, yoghurt, vanilla, nutmeg, smoke and chocolate aromas.

Tertiary aromas come from wine ageing either in bottle or in the oak barrel. Ageing is basically micro-oxidation, which causes the phenolic content in the wine to evolve from fresh fruitiness to dried fruits and berries, chocolate, tobacco leaf, coffee, leather, nutty, fig etc. Typical tertiary aroma specifically for Riesling is petrol caused by TDN-molecule.

Wine can also have off-flavours, which I’m not handling here, except for TDN and Brett-aroma due to their controversy. Some wine lovers consider these aromas as faulty aromas in wine, where as some find them as interesting and complexity giving aromas. My personal opinion is that  as petrol in young wine is caused from too hot harvesting conditions, is it therefore a fault. Although as a tertiary aroma it’s wonderfully interesting and goes together with Riesling like a horse and carriage. Speaking about horses, Brettanomyces yeast brings horsy, sweaty, leather and mushroom aromas to wine. Again as small amounts I say why not!? But too dominant Brett-aroma covers the fruitiness and instead of bringing complexity, causes simplicity. To experience the Brett-aroma try old style Spanish wines like Ribera del Duero!