Vaikka vuonna 2019 lasista löytyi myös tavanomaisesti tuotettua viiniä, ehdottomat suosikit löytyivät tänäkin vuonna naturalviinien kategoriasta.
Aloittaessani viinitilatyöt kaksi vuotta sitten en ollut vielä ollenkaan päättänyt työskenteleväni jatkossa ainoastaan luonnonmukaisia, niin kutsuttuja naturalviinejä tuottaville viinintekijöille. Hyvin pian kuitenkin ymmärsin luontoa kunnioittavan, vähäisen väliintulon viinintekemisen olevan juuri sitä, miten haluaisin oman viininikin tuottaa. Vuoden 2019 aikana en kuitenkaan juonut pelkästään naturalviinejä, ja aivan varmasti tulee lasissani olemaan “tavanomaisesti tuotettuja” viinejä tulevaisuudessakin, mutta suosikkini voidaan kuitenkin laskea naturalviinien kategoriaan. Katsotaan mitä lasista löytynyttä muistelen erityisellä lämmöllä!
Jenny: Mun mielestä tärkeintä viinin maistamisessa on aina tunnistaa tykkääkö viinistä itse vai ei. Viininmaistelussa kun ei vääriä vastauksia ole. Jokainen meistä maistaa erilailla ja menneisyyden kokemukset ja muistot vaikuttavat vahvasti. Meille Eurooppalaisille on helppoa erottaa punainen ja vihreä omena ja varsinkin Suomalaiset tietävät, että karpalolla ja puolukalla on eroa kuin yöllä ja päivällä. Toisaalta eksoottiset hedelmät ja niiden tunnistaminen on hankalampaa. Harva on mummolassa aikoinaan syönyt paljon passionhedelmää tai pitaijaa. Monelle myöskään notkea, rehevä, kuiva tai mineraalinen ei tarkoita mitään. (Meikämandoliini ei ainakaan pienenä voinut ymmärtää miten märkä voi olla kuivaa, hihih!)
Tavistastingissa annetaan ääni kuluttajalle! Monella kuluttajalla on erittäin (ainakin määrällisesti) vakuuttava kokemus viininjuonnista, vaikka siihen ei aina tietoisesti keskitytä. Tässä sarjassa tehdään jokaisesta nautiskelijasta oman elämänsä Jancis Robinson. Toisin kuin Jancis, tavikset saavat arvioida viinit antamalla tähtiä perustuen täysin omaan makuun. Taviksen tukena toimii toinen blogin kirjoittajista (superammattilaisia kun ollaankin *paukuttelee henkseleitä*), joka jelppii kyselemällä tarkentavia kysymyksiä, pyrkimättä kuitenkaan vaikuttamaan mielipiteisiin. Ensimmäisenä testissä on Hiedler Grüner Veltliner Langenlois 2019.
Aloitetaan kuitenkin lyhyesti ensin kertomalla taustoja itse tilasta. Hiedler on sympaattinen viinitila Langenloisin kylän sydämessä Kamptalissa, Itävallassa. Viinejä tekevät nykyään pääasiassa veljekset Dietmar ja Ludwig III Hiedler. Ludwig on taiteilijaluonne, joka taiteilee viinitynnyreihin kuvioita, joiden pitäisi viestiä muille mikä on viinin tilanne. Dietmar huolehtii sosiaalisista kontakteista ja onkin helposti lähestyttävä veijari. Yleisesti pojat tekevät erittäin laadukkaita viinejä. Periaatteessa valmistuksessa ei mennä liian syvälle bio-dynaamisuuteen, mutta esimerkiksi pullotuksen ajankohta valitaan perinteisesti kuun liikkeiden mukaan. Kuulemma homma käy vikkelämmin kun vuorovesi vaikuttaa viinin virtaukseen. Koska Dietmar sattumalta asuu tässä naapurissa, pyysin häntä tuomaan muutaman pullon tänne korona-karanteeniin.
Tavistastingissa tänään vierailee Minna, aktiivinen viininlipittäjä, joka on viime aikoina siirtynyt Spätlesestä tai Muskatelleristä Riesling-kuluttajaksi ja kuvailee viiniä mieluusti timanttiseksi.
Hiedler Grüner Veltliner Langenlois 2019
Minna: Tuoksu on hedelmäinen, mutta ei makea. Hedelmäisyys on kuitenkin makeaa, tuo mieleen persikkaisuutta. Ei kuitenkaan vihreää omenaa, vaan makeampaa hedelmäisyyttä. Maku ei ole kovin hapokas. (Vaikka testaaja väittää hapokkuuden olevan hankala käsittää, silti hapokkuuden arviointi meni heti nappiin). Maku on helppo ja naisellinen. Jälkimaku jää hetkeksi, ei poistu ihan heti. Väri on vaalean kellertävä. Ei intensiivisen keltainen, niin kuin jotkut viinit. Raikas ja turvallinen kevään valinta. Vaikka yleensä tykkään Rieslingistä, niin tässä on hieman samaa fiilistä.
Jenny: Tuoksussa on persikkaisuutta ja aprikoosia, kuten Minna hyvin löysi! Hedelmäisyys ei tosiaan ole synonyymi makeudelle, vaikka se voi välillä tuoksussa hämätä ja saada odottamaan makeutta. Makeus kuitenkin kuvaa puhtaasti viinin sokeripitoisuutta, mikä tässä tapauksessa on alhainen, eli viini on täysin kuiva. Maussa löytyy mukavasti Kamptalin viineille tyypillinen valkopippurisuus, itseasiassa aika voimakkaana. Lisäksi maku seuraa tuoksua kivihedelmien puolesta, mutta myös vihreää omenaa ja hienoa sitruksisuutta löytyy. Hapokkuus on korkeintaan keskihapokas, mikä on hapokkuusriippuvaiselle liian matala, mutta mineraalisuus tuo mukavasti rakennetta.
Tavistestaaja antaa viinille 4 tähteä ****! Yleisarvosana: Turvallinen valinta tyttöystävän yllättämiseen!
Näin elintarviketieteilijänä on ehkä vähän noloa myöntää, että vasta tilatyöskentely, ja sen lisäksi viinikirjallisuus on herättänyt ymmärtämään, kuinka paljon lisäaineita viiniin saatetaan lisätä. Ainesosaluettelon puuttuessa viinipullon kyljestä, saattaa kuluttaja helposti jäädä siihen uskomukseen, että viini on vain ja ainoastaan sitä itseään – käynyttä rypälemehua, sulfiittilisäyksellä.
Tiesitkö, että portviiniä on punaisen lisäksi myös valkoista, ja nykyään myös roséeta? Tunnetko portviiniin käytettävät rypäleet? Entä miten turska liittyy portviiniin?
Kun Portugalin makeista viineistä puhutaan, on englantilaisia kiittäminen niin port- kuin madeiraviininkin kohdalla. 1600 -luvun lopulla englantilainen aatelisto sai ensimmäiset maistiaisensa tästä eriskummallisesta herkusta. Viinin makeus ei itsessään ollut aikanaan kummallista, mutta tämä viini oli myös terästettyä! Huikean kiehtovaa, bring me more of this sir! Näin portviinin historia alkoi muovautua.
After all this wine talk its time to reveal a little of what is happening in the personal lives, behind the scenes.
In order to make our wine blog actually about WINES, there haven’t been that much personal twists on the blog lately – except for Jenny’s personal experiences with winetasting-competent lipstick, a topic extremely relevant for all of you lipstick-wearing winelovers out there! But according to the statistics our readers are most into the personal stuff (as us humans are a curious bunch of creatures!), so I decided to take a questionnaire going around social media and remodel it a bit. So here are 5 random facts about my life from the past year!
Hello all ladies (and why not gentlemen too) behind the wine glasses! You know the feeling when you go to a tasting, wine fair, dinner, lunch or breakfast (we are not judging here) and you loose all your lipstick at the first sip? The glass is smudged and everything is RUINED!
No worries ladies (and gents), your problems have been solved! My gurlz were in Krems, checking the rivers and of course fulfilling needs at DM (popular drugstore chain for those of you unaware). Emma bought a lipstick and it turned out to be the ONE THING I’ve been missing all my life!
Apply once in the morning and you’ll be walking home next morning still wearing it. Heck, you’ll probably be buried with it, if you don’t remove it in the evening.
No need to be careful anymore, no smudged glasses or babes. Enjoy a kiss or a glass of wine anytime, anywhere and carry on!
And, here it is. The most amazing lipstick that turned my world upside down: Maybelline Super Stay Matte Ink! No paid advertisement here, just general enthusiasm.
I hope everyone, who’s been struggling with this wine drinking problem, can be just as excited as I am!
Cheers, prost and kisses!
xoxo Jenny ❤
Hei jos ootte koskaan törmänneet tähän viinilasien takana lymyilevien naisten ongelmaan, eli huulipunan leviämiseen, niin huoli pois! Emma ja Ninnu kävivät Kremsissä tsekkailemassa joet, viinit ja toki DM:n. Ja luonnollisesti Emman haaviin jäi taas yksi huulipuna. Enpä tiennyt että se huulipuna muuttaisi elämäni!
Kuinka rasittavaa on koko ajan korjailla huulipunaa? Tastingeissa voit unohtaa huulipunan kokonaan, se päätyy vain lasin reunaan kuitenkin. Mutta, nyt ensimmäistä kertaa olen löytänyt ratkaisun, joka pitää. Se kestää viinit ja pussailun, todennäköisesti voit mennä hautaan sen kanssa.
Kyseessä on Maybellinen Super Stay Matte Ink. That’s it. Olkaa hyvä.
Cockburn’s Port is part of Symington family’s many port houses, originally founded in 1815. This port cellar is the biggest cellar in Gaia, and accepts visitors all year round.
The series continues with a peek to yet another port wine cellar here in Porto/Gaia (this are actually two different cities, but they feel and they are often referred to, as one). Cockburn’s Port was founded in 1815 by two Englishmen, brothers John and Robert. The well-organized visit to the cellar offered a great deal of history, and also the best part, very understandable information about the production methods of port wine.
Alentejo is a wine region in Central Portugal, where winemaking traditions can be traced back even before the Roman times. After several setbacks during its history, nowadays the region is up and flourishing, producing a variety of interesting wines within eight Alentejo DOC sub-regions.
It is about time to start covering Portugal’s wine regions, and what is a better place to start as a Finnish person, than Alentejo! Why, you ask? Well like Finland, Alentejo is a huge area with a ridiculously small amount of people. One very unfortunate difference (there are few, to be honest) is, that not even 5 % of the land is used on viticulture in Finland. Then again, this is the case in Alentejo! But before anything else, take a little glimpse back to the history of these silent lands in the middle of Portugal.
Portugal’s wine regions are rich and plenty, and not always the most straight-forward to list. With two island regions to add into a count, this listing provides you the basic information of Portugal’s 14 wine region.
It is not always clear how many exact wine regions Portugal has since it seems to be calculated differently in every source. This is mainly because the country has multiple sub-regions, sometimes considered main regions of their own. This kept in mind, I took my example from The Wines of Portugal’s listing, since it was the same I was taught to be the country’s main regions when I worked in a wine bar here in Porto.
A vine is a fascinating and persistent plant, which lives an interesting lifecycle during the year. The Spring is definitely the most important season for the vine plant – that is when all the magic happens so that quality grapes can be picked in the beginning of Autumn.
Since I have been working in a vineyard here in Portugal for a few months now, I decided it was time to write a little about our everyday routines there. First explained season in the lifecycle of a vineyard -series will be then Spring! The vineyard is a Demeter-certifiedbiodynamic estate and produces approximately only 9 000 liters every year. The vineyard is situated in a small village of Lixa, in Northern Portugal. It belongs to the Vinho Verde region, an area situated between two big rivers, Minho and Douro. Only wines produced in this area are allowed to be called vinhos verdes, green wines. Continue reading “The lifecycle of a vineyard – Spring”
Jenny & Maria 